1. Olen itselleni armollinen.
On olemassa asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joita minulla ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallani muuttaa. Opettelen erottamaan nämä asiat toisistaan. Globaali pandemia, massalomautukset ja irtisanomiset, työpaikkojen katoaminen ja työelämän murros – antaapa olla. Oman osaamisen kehittäminen, uteliaisuuden ja avoimen mielen säilyttäminen, uusiin mahdollisuuksiin tutustuminen, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen - mistä aloittaisin?
2. Teen parhaani ja se riittää
Jenni Janakan sanoin: ”Hyvä riittää ja hyvä on hyvä. Täydellinen ei ole hyvä.”
Paras CV on tehty CV. Paras työhakemus on tehty työhakemus. Ihmisiä täällä kaikki ollaan (toistaiseksi), myös vastaanottavassa päässä. Kirjoitusvirheet hion pois, mutta pidän huolen, etten samalla hio kaikkea inhimillisyyttä ja persoonaani. Tuomalla esiin motivaationi ja aidon kiinnostukseni olen jo askeleen edellä. (Haen ehkäpä uravalmennuksesta vinkit motivaation ja kiinnostuksen sanoittamiseen!)
3. Lopetan selittelyt – erityisesti itselleni
Jos en tule valituksi, kysyn miksi valinta ei kohdistunut minuun. Näin voin säästää itseni kaikelta siltä oman pääni sisäiseltä pyörittelyltä, jossa käyn läpi miksi minä en kelvannut. Sen sijaan muistan, ettei kyse ole minusta, vaan osaamisestani suhteessa avoinna olevaan työtehtävään. En lausu kertaakaan, en edes itselleni, tämän vuoden aikana sanoja: ”mikä minussa on vikana?” vaan otan kaiken palautteen vastaan ja tunnistan mahdollisuuden kehittää osaamistani.
4. Lopetan itseni vertailun muihin
Sosiaalista mediaa selatessani muistan, että kaikkien ihmisten elämä on vain elämää, hyvine ja huonoine päivineen. Kiiltokuvat ovat ihan kauniita ja sokerikuorrutus herkkua, mutta pidemmän päälle alkaa vähän öklöttämään. Kiiltokuvienkin takana on aina se todellinen elämä ja maailma, jossa yritetään, kaadutaan ja yritetään uudelleen.
5. Pidän mielen, silmät ja korvat avoinna
Opettelen suhtautumaan uteliaasti uudenlaisiin, jopa aiemmin kritisoimiini mahdollisuuksiin. Kyseenalaistan aikaisemmat tapani ajatella. Tai teen ainakin tarkastuskierroksen, vieläkö ajattelen samoin ja kysyn itseltäni mistä ajatusmallini tulevat?
Kun luen lehtiä, selaan somea, kävelen kaupungilla tai tutustun uusiin ihmisiin, pidän silmäni auki kiinnostavien yritysten, persoonien ja verkostoitumismahdollisuuksien varalta. Kuka onkaan unelmatyössäni tällä hetkellä?
6. Uskallan yrittää
Miksi en uskaltaisi? Mitä menetettävää minulla on? ”No ei ne kuitenkaan mua palkkaa, kun mulla on vain x vuotta kokemusta ja koulutuskin on y.” Jatkossa annan ”niiden” päättää, enkä ainakaan itse torppaa omia mahdollisuuksiani. Osaamisesta kertominen on osaamisesta kertomista, ei pröystäilyä tai henkseleiden paukuttamista. Ja minä osaan vaikka mitä!
7. Opettelen näkemään itseni oman elämäni ruorissa
Opettelen tunnistamaan ne paikat työ- ja opiskeluhistoriassani, joissa olen itse aktiivisella toiminnallani ohjannut elämääni. Milloin valitsin toimia ja miten? Miksi valitsin, mitä valitsin? Miksi toimin, kuten toimin? Tunnistan, että se missä olen nyt, on monilta osin omien toimieni tulos (pitäen edelleen mielessä asiat, joihin olen voinut vaikuttaa ja joihin en). No mutta sehän tarkoittaa, että voin jatkossakin tehdä päätöksiä ja valita oman toimintani?! Jessss!!
8. Teen joka päivä jotain, mikä vie minua eteenpäin
Luen, tanssin, kirjoitan, ulkoilen, verkostoidun, liikun, lepään, nauran, itken, opiskelen, askartelen, verkostoidun, sukuloin, harrastan, katson dokumentin, meditoin, soitan rumpuja tai puhelimella ystävälle, teen vapaaehtoistyötä, katson ikkunasta ulos ja tuumailen, lopetan ajattelemasta, etten voi tehdä mitään.
9. Pidän huolen omasta hyvinvoinnistani – myös työnhaussa
Vaikka ympäristö antaisikin ymmärtää, että työttömänä olen jotain vähemmän kuin aikaisemmin (sillä ilman työtä on vähemmän (-) kuin työssä (+)), en suostu sitä uskomaan. Osaamiseni, innostukseni, motivaationi ja taitoni eivät ole romahtaneet sinä päivänä, kun työsuhteeni on päättynyt. Ne ovat osa minua, kuten muutkin palaset minussa, jotka tekevät minusta minut.
Kielteiset vastaukset hakemuksiini voivat hetkellisesti horjuttaa minäkuvaani, mutta opettelen tunnistamaan ne asiat (teen listan jääkaapin oveen!), jotka muistuttavat minua kaikesta siitä, mitä todella olen ja osaan.
Lupaan myös, että tänä vuonna en suorita hyvinvointia.
Katri/Uraverkosto